Mä en tiiä latautuuko toi kaikilla niin, jos ei näin tee videoon pääsee tästä linkistä!
maanantai 28. huhtikuuta 2014
lauantai 15. maaliskuuta 2014
HAWAII
Eli tosiaan 1.3 starttas matka mun hyvän kamun kanssa paratiisiin. Näitä kuvia löytyy aivan älyttömästi ja en kaikkia tänne blogin puolelle tuu lisäilemään. Tulee varmaankin part 2 kun saan noi kännykän kuvat + kuvat muilta ittelleni! Kuvia en jaksanu alkaa muokkailemaan, koska siinä menis varmaankin vuos jos toinen.
Pahoittelen jos jotkut kuvat tulee moneen kertaan koska ei oikeen pysyny laskuissa, että mitä kuvia jo lisäs! :) Ja koska näitä kuvia löytyy nyt ihan älyttömästi kerron vaan loman lopputuloksen. Mä rakastuin Hawaiin ja siellä eläviin ihmisiin. Aivan mahtava 56 vaihtarin porukka oli matkassa mukana! Mahalo Hawaii and Belo USA♥
Pahoittelen jos jotkut kuvat tulee moneen kertaan koska ei oikeen pysyny laskuissa, että mitä kuvia jo lisäs! :) Ja koska näitä kuvia löytyy nyt ihan älyttömästi kerron vaan loman lopputuloksen. Mä rakastuin Hawaiin ja siellä eläviin ihmisiin. Aivan mahtava 56 vaihtarin porukka oli matkassa mukana! Mahalo Hawaii and Belo USA♥
Ei naurattanu ku piti siivota taistelulaivaa..
Texas♥
Someday
I will find my way back♥
I will find my way back♥
maanantai 20. tammikuuta 2014
A little bit of Heaven never hurt no one.
Mä tulin nyt lisäilemään parit kuvat viime viikoilta. Ensimmäinen jakso on nyt tosiaan ohi ja tiistaina alkaa aivan uudet aineet. Mulla on nyt jo ikävä mun liikka luokkaa. Meillä oli aivan älyttömän hyvä yhteishenki ja en oo ikinä nauranu niin paljoa yhen tunnin ja 45 minuutin aikana, kuin noilla tunneilla sai nauraa. Paljon on taas tapahtunu näitten viikkojen aikana, hengailua kavereiden kanssa, shoppailua (hups äiti..), koulua ja kokeita, pientä matkailua, juhlittu synttäreitä, uusia tuttavuuksia. Täällä tää elämä muuttuu kokoajan täydellisemmäksi. Mä tiiän, että siellä puolen ruutua ihmiset voi ihmetellä, että miten se elämä nyt noin paljon on 'täydellisempää' siellä, niin se johtuu yksinkertaisesti siitä, että täällä ottaa kaiken ilon irti niistä pienistäkin asioista koska se kesäkuu tulee aivan liian nopeaa. Täällä ei jää murehtimaan mistään pikku jutuista vaan elää elämää ihan täysillä.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Sometimes I can't believe this life is mine
Elossa tosiaan ollaan vieläkin! :) En oo nyt tosiaan saanu itteäni niskasta kiinni ja postailu on vähän jääny. Tällä välillä ollaan juhlittu kaikkea joulusta mun synttäreihin. Oltu parin viikon joululomalla ja menty takasin kouluunki. Joulukalenteri tuli mammalta, kortteja sukulaisilta ja lahjoja ihmisiltä täällä.
Nyt ollaan siis puolessa välissä vuotta. 5 kuukautta siitä kun kone nousi ilmaan helsinki-vantaan kentältä. Ollaan puhuttu näistä fiiliksistä mun tyttöjen kanssa ja myös YFU:n midyear valmennuksessa. Tämä paikka on koti. Nämä ihmiset joita näkee päivittäin ja elämä ilman niiden näkemistä tuntuu mahdottomalta. Kaikki on tosi normaalia, mutta sei oo tylsää normaalia. Sitä on todella vaikea selittää millanen tää fiilis on. Tietty on ikävä ihmisiä Suomessa (varsinkin synttäripäivänä), mutta enimmäkseen tuntuu, että kyllä se mun paikka on täällä. Jos vaan kaikki rakkaat Suomesta sais tänne..
Eilen illalla kun pakattiin siskon (veljen tyttöystävä, joka on mulle kun sisko) laukkuja, kun hänen oli aika palata takaisin Englantiin, sai mut miettimään mitenhän mä tuun selviämään siitä kun omat kamppeet pitää pakata ja lähteä. Ja vastausta ei pystynyt kiertämään mitenkään, mä en tuu selviämään siitä.. Aika menee ihan liian kovaa. Mä tiiän, että vielä ei siitä kannattaisi murehtia ja varmaan tämän jälkeen lähden viettämään aikaa perheen kanssa ja unohdan, että munkin joskus pitää pakata ne laukut. Mä en halua tehä laskuria montako päivää mulla on jäljellä. Ainut mihin päiviä lasketaan on matka paratiisiin, Hawaiille!
Ens viikolla final examit ja sitten vaihdetaankin lukkareita ja uudet aineet tulee kehiin. Toisaalta oon todella iloinen, että pääsen joistain aineista eroon, mutta samalla osan niistä mä haluaisin säilyttää koko vuoden, en niinkään aineen takia vaan ihmisten.
Mutta nyt vähän näihin muihin kuulumisiin, elikkä Oklahoman puolella ollaan vierailtu parisen kertaa jo tämän vuoden aikana, ensin kaverin lake housella ja sen jälkeen Winstar nimisellä kasinolla.
Nää kuvat tulee nyt todella sikin sokin jossakin järjestyksessä ja niitä on paaaaaljon! haha Näitä kuvia löytyy tosiaan vaikka muille jakaa (haha!!), mutta vähän liikaa ja en nyt jaksa mitään kollaasia (?) ruveta väsäämään!
“You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place.”
― Miriam Adeney
.jpg)
Nyt ollaan siis puolessa välissä vuotta. 5 kuukautta siitä kun kone nousi ilmaan helsinki-vantaan kentältä. Ollaan puhuttu näistä fiiliksistä mun tyttöjen kanssa ja myös YFU:n midyear valmennuksessa. Tämä paikka on koti. Nämä ihmiset joita näkee päivittäin ja elämä ilman niiden näkemistä tuntuu mahdottomalta. Kaikki on tosi normaalia, mutta sei oo tylsää normaalia. Sitä on todella vaikea selittää millanen tää fiilis on. Tietty on ikävä ihmisiä Suomessa (varsinkin synttäripäivänä), mutta enimmäkseen tuntuu, että kyllä se mun paikka on täällä. Jos vaan kaikki rakkaat Suomesta sais tänne..
Eilen illalla kun pakattiin siskon (veljen tyttöystävä, joka on mulle kun sisko) laukkuja, kun hänen oli aika palata takaisin Englantiin, sai mut miettimään mitenhän mä tuun selviämään siitä kun omat kamppeet pitää pakata ja lähteä. Ja vastausta ei pystynyt kiertämään mitenkään, mä en tuu selviämään siitä.. Aika menee ihan liian kovaa. Mä tiiän, että vielä ei siitä kannattaisi murehtia ja varmaan tämän jälkeen lähden viettämään aikaa perheen kanssa ja unohdan, että munkin joskus pitää pakata ne laukut. Mä en halua tehä laskuria montako päivää mulla on jäljellä. Ainut mihin päiviä lasketaan on matka paratiisiin, Hawaiille!
Ens viikolla final examit ja sitten vaihdetaankin lukkareita ja uudet aineet tulee kehiin. Toisaalta oon todella iloinen, että pääsen joistain aineista eroon, mutta samalla osan niistä mä haluaisin säilyttää koko vuoden, en niinkään aineen takia vaan ihmisten.
Mutta nyt vähän näihin muihin kuulumisiin, elikkä Oklahoman puolella ollaan vierailtu parisen kertaa jo tämän vuoden aikana, ensin kaverin lake housella ja sen jälkeen Winstar nimisellä kasinolla.
Nää kuvat tulee nyt todella sikin sokin jossakin järjestyksessä ja niitä on paaaaaljon! haha Näitä kuvia löytyy tosiaan vaikka muille jakaa (haha!!), mutta vähän liikaa ja en nyt jaksa mitään kollaasia (?) ruveta väsäämään!
“You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place.”
― Miriam Adeney
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)