DO NOT GIVE UP; THE BEGINNING IS ALWAYS THE HARDEST PART.

Ei oo hetkeen kuulunu mitään, sillä mulla ei oo vaan yksinkertasesti ollu aikaa kirjottaa mitään!!

Mä oon myös todella pahoillani kuvien laadusta (puhelin..enkä oo ees yrittäny alkaa muokkaamaan niitä) ja niiden asettelusta (+kirjoitusvirheet..), nyt on vaan pakko mennä nukkumaan, koska oon niin kamalan väsynyt! :( 

 

 

 

 

 

 

 

Tosiaan viideltä oli yfu porukalla tapaaminen kentällä, mutta me vähän oikastiin, sillä checkatiin kamppeet jo maanantai iltana. Joten kentälle saavuttiin jossain varttia yli viisi. Kentällä oli täys tungos päällä ja olin aivan pihalla missä kaikki muut on kunnes Laura pongas mut jostain väen keskeltä ja raahas muitten luo. Siinä hetken pällistelin ja ihmettelin menoa, kunnes näin kaks aivan ihanaa tyttöä rappusissa! Aww kiitos Maria ja Tiia!! :'( Tytöt ei kertomu mulle mitään, että ne tulis mua saattamaan kentälle. Siinä sitten turistiin ja stressattiin. Tytöt lähtivät ja menin viettämään viimeiset puoli tuntia perheen kanssa. 6.20 piti lähteä turvatarkastukseen ja sanoa hyvästit 10kuukaudeksi perheelle.
Helsinki Frankfurt väli meni epätodellisissa fiiliksissä. Oltiin kaikki melkeimpä yhdessä köntässä siinä pikkuriikkisessä koneessa, joten muut matkustajat ei varmaan hirveästi saanu unta, kun siinä 23 iloista tyttöä ja pari iloista poikaa juttelee haha :D
Frankfurtissa napattiin vähän ruokaa ja juomaa naamariin ja käveltiin ympäriinsä (lähinnä käytettiin niitä liukuhommeleita jokka kuljettaa eteenpäi.. haha :D jenkkityylillä!). Löydettiin monta vapaata penkkiä ja mentiin sinne ihan innoissamme ja pian kyllä huomattiin miksi penkit oli jääneet tyhjäksi. Siellä oli niiiiin kuuma. Lasi ikkunat seininä ja aurinko paistaa suoraan sisään.. Noh ei meidän onneksi kauaa tarvinnut odotella, kun lähdettiinkin jo monien eri tarkastusten läpi kohti Washingtonin lentoa.

Vaikka lento kesti sen 8h 35min, se ei tuntunut siltä. Meidät oli taas ripoteltu pienen pieniin ryhmiin ympäri konetta. Itse pääsin onneksi istumaan toisen vaihtarin kanssa (ja meidän takana istui 2 muuta) ja matka meni siinä jutellessa, nauraessa, puhuessa muun maan vaihtareille, elokuvia/sarjoja katsellessa (mä en itseasiassa saanu yhtäkään leffaa ihan päätökseen...haha :D), musiikkia kuunnellessa, torkkuessa ja seisoskellessa käytävällä. 

Washingtoniin kun päästiin niin jouduttiin ootella aika kauan kunnes päästiin hakemaan tavarat ja sitten pitikin jo juosta. Meitä vastassa oli heti yfu väkeä, joka otti meidät hymyillen vastaan ja toivotti tervetulleeksi amerikkaan. Kun päästiin portille, meni noin 5 minuuttia kunnes boordaus aloitettiin. Meitä lensi Dallasiin vain kaksi vaihtaria (monet jäivät yöksi Washingtoniin tai Chigagoon) ja olimme ihan eripuolilla konetta. Matka meni oikeastaan nukkuessa. Vieläkään ei tuntunut, että on oikeasti menossa jonnekkin niin pitkäksi aikaa.

Dallasissa oli ensimmäisenä vastassa yfun työntekijä, joka otti toisen vaihtarin mukaansa, koska hän jäi Dallasiin yöksi. Itse tapasin hostperheeni todella pian ja olin niin pihalla kaikesta. Kerättiin mun tavarat mukaan ja lähdettiin käymään dairy queens nimisessä paikassa ja siellä on aivan älyttömän hyviä jätskejä!! Sieltä sitten kotiin, pieni talo kierros uudestaan ja suihkun kautta nukkumaan. (Lento oli Dallasissa tosiaan 21.17, joten kotona olin joskus 22.30)

Seuraavana aamuna oli varhainen herätys (7.00am) lentopallon try outteihin.. Voitte vaan kuvitella kuinka hyvin kaikki sujui.. Pääsin kuitenkin toiseen koulumme jv (junior varsity) teamiin, joten siitä se ilo vasta lähti. Koko viime viikon ja tämän viikon alun olemme reenanneet 2 kertaa päivässä 2 tuntia. Olin ensimmäiset 4 päivää niiiin väsynyt. Joka päivä aamureenit ja sen jälkeen iltapäivällä uudestaan. En oikeastaan mitään muuta tehnytkään kuin herätys - reenit - kotiin - suihku - syömistä - reenit - suihku - nukkumaan. Kun viimein sai pään koottua ja alkoi ajatus kulkea, rupesi vähän helpottamaan.. Tai niin mä ainakin luulin!

Yfulta oli tullut lähtöpäivänä viestiä, että hupsis, teksasiin tarvii yhden rokotteen mistä olemme unohtaneet mainita. Sitten lähdettiin rokotetta ottamaan. Yhden rokotteen sijasta sain 3 (+se mitä lähdimme hakemaan) ja tuberkuloositestin. Kaikille maahantuleville pitää se tehdä ja vaikka yfu käski sen tekemään tammikuussa, se ei enää kelvannutkaan, koska siitä oli liian pitkä aika. Tänään kävimme sitten keuhkoröntgenissä, koska yllätysyllätys mun tuberkuloosirokotteen johdosta tulos oli positiivinen! 

Tämä teksti saattaa kuulostaa tosi angstiselta ja koko maailma olisi p*rseestä, mutta ei. On tähän vähän yli viikkoon mahtunut myös aivan tosi mukavia hetkiä! Oon tavannut aivan älyttömän mukavia ihmisiä, viettänyt leffailtaa, käyny leffassa, ollut yöuinnilla, uinut aivan liikaa (mun hiukset vihertää), pelannut pelejä, ollut ajelulla (aivan mahtavaa, että vuotta nuoremmilla on jo ajokortit täällä!), nähnyt todella hienoja paikkoja, nauranut paljon, ollut bbq synttäreillä, käynyt 'kirkossa', kick-off dinner, keltasin koulubusseja, ottanut arskaa ja paaaljon muuta!

Iso kiitos teille, jotka koko tekstin jaksatte lukea! Yritin tähän postaukseen tiivistää pääpointit, jottei tulisi liian pitkä teksti. Nyt yritän postailla hieman aktiivisemmin/jos jotain tapahtuu. Tämä alku oli mun kohdalla vain nyt niin vaikea, että oon yrittänyt vaan selvitä päivästä toiseen. Enkku rullaa jo hyvin ja oikeastaan alusta asti oon ymmärtäny ihmisiä tosi hyvin! :) Joitain sanoja on voinut olla, etten oo tajunnu, mutta pienen selityksen jälkeen kaikki on avartunu.